Maarit Taipale muistelee lapsuutensa Inaria. Hän kertoo kuinka aikoinaan petoeläimiä oli runsaasti: sudet ja karhut olivat usein nautakarjan vaarana. Tuolloin Riutulassa lehmät laskettiin aamuisin metsään, ja iltaisin ne palasivat kotiin, mutta oli yleistä että kaikki lehmät eivät palanneet.
Kirkkopyhinä Riutulasta kuljettiin Inarin kirkonkylässä talvisin hevosilla ja kesäisin kävellen. Tuolloin kirkkopyhät olivat merkittäviä tapahtumia. Niiden aikana ihmiset saivat tavata toisiaan ja seurustella. Samoilla matkoilla hoidettiin myös kauppa-asiat. Inarissa oli vain pari kauppaa, ja kirkkopyhien aikaan niitä pidettiin auki ympäri vuorokauden.
Kalastus oli Riutulassa merkittävä elinkeino karjanpidon, poronhoidon ja metsästyksen ohella. Verkot, nuotat ja onget olivat tavallisimmat kalastusvälineet. Saaliiksi kelpuutettiin yleisesti vain siika, taimen ja rautu; hauet, mateet ja harjuksetkin heitettiin pois. Riutulan lastenkodin rannassa oli nuottapaikka, jota kutsuttiin kotiapajaksi.
