Ulvinen kertoo viettäneensä kaikkiaan 15 vuotta savottakämpillä. Kämpät olivat yleensä hyväkuntoisia varsinkin loppuvuosina. Savottaoloihin oltin yleisesti tyytyväisiä. Ruuan ja majoituksen lisäksi kämpillä oli muutakin elämää. Vapaa-aikana pelattiin tuppea ja piittiä, kuunneltiin radiota, seurusteltiin ja luettiin Rovalasta toimitettuja lainakirjoja. Sauna lämpesi vähintään kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Loppuaikoina vapaa-ajan tarjonta lisääntyi, kun televisiot rantautuivat Inariin. Yhteiselo ei aina ollut sopuisaa, joskus miehille jouduttiin antamaan lopputili, ja toisinaan työntekijät tulivat pyhäpuvussa itse hakemaan lopputiliä. Miesten hyvinvointiin vaikutti suuresti minkälainen emäntä ja talonmies oli onnistuttu saamaan. Savottatöiden alkuvaiheessa metsätyömiehet ja huoltohenkilöstö tulivat pääasiassa muualta, jopa Kirkkonummelta asti. Lentojätkien lisäksi savotoilla työskenteli miehiä Sodankylästä, Kittilästä, Ranualta ja Posiolta. Myöhemmin inarilaisten osuus lisääntyi. Metsätyön koneellistaminen alkoi 1960-luvulla, kun hevoset korvattiin maataloustraktoreilla ja kun metsäkoneet yleistyivät. Ensimmäinen Metsähallituksen omistama metsäkone tuli Inariin v. 1966. Tämän jälkeen metsäkoneiden määrä lisääntyi nopeasti.
