Veikko muistelee lapsuuttaan ja metsästysharrastustaan. Hänet oli otettu ottolapseksi, ja metsästys oli tärkeä osa hänen elämäänsä. Hän muistelee, kuinka nuorena pyysi mm. riekkoja ja myi niitä saaden vastineeksi suklaata ja välillä rahaa.
Erityisesti Veikko kertoo yhdestä syksystä, jolloin hän onnistui pyydystämään lähes sata maalintua. Hän muistelee myös metsästyskoiraansa Jeppeä, joka oli taitava, mutta hieman arka. Yhtenä päivänä Jeppe alkoi käyttäytyä oudosti, ja Veikko näki kolmen karhun laukkaavan Luton rannalta lähestulkoon kohti häntä. Karhut eivät kuitenkaan tulleet liian lähelle.
Veikko kertoo ettei ollut koskaan erityisesti pyytänyt karhuja, koska ei pitänyt niiden lihaa syötäväksi, vaikka tiesi, että toiset sitä söivät. Hän keskittyi enemmän hirviin ja lintuihin. Oravia ja näätiä hän oli joskus pyytänyt, ja Veikko pohtii, että näätiä oli vähän, koska oravat oli lähes ammuttu sukupuuttoon. Oravien turkeista olisi voinut saada hyvän hinnan, mutta se ei ollut enään niin kannattavaa kuin aiemmin.
