Veikko Hirvelä muistelee, kuinka oli kuuma kesä, ja metsässä syttyi suuri palo ilmeisesti salamaniskusta. Hänet pyydettiin etsimään ihmisiä sammutustöihin, ja iso osa etsittävistä piileskeli jossain. Veikko kuitenkin tiesi, missä he piilottelivat, ja sai heidät kiinni ja osallistumaan töihin. Tulipalo oli laaja, se ulottui Alajoelta Hirvasjärvelle, ja sen sammuttaminen kesti pitkään ja sammuttajia tarvittiin paljon. Sammutustöitä johdettiin Ivalosta käsin.
Veikko toimi "agenttina", joka etsi metsästä ihmisiä sammutusavuksi ja piti kirjaa heistä. Ne, jotka jättivät tulematta saivat kuulla kunniansa ja heitä mahdollisesti sakotettiin. Jotkut olivat juovuksissa, mutta osa heistäkin saatiin mukaan sammutustöihin. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun alueella paloi, sillä monet paikat, kuten Hirvasvaarat ja Pirunpää, olivat palaneet aiemmin. Tuohon aikaan ei ollut organisoituja sammutusjoukkoja, ja palovartiointia tehtiin tuntureissa. Hilma Vartiainen oli palovartijana Sorsapäässä monena kesänä.
