Kristian Portti muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan Salmijärvellä. Leskiäidillä oli huollettavana kuusi poikaa ja neljä tyttöä. Yksi tytöistä oli kuollut nuorena. Perheessä elettiin omavaraistaloudessa, sillä lehmien lisäksi talossa oli lampaita ja poroja. Vanhemmat lapset työskentelivät vuoron perään savotoilla ja kuljettivat tarvittaessa hevosella tavaraa Inariin saakka. Petsamoon ei ollut teitä tuohon aikaan, joten kaikki liikkuminen tapahtui hevosella, porolla tai kävellen. Taloudenhoidon lisäksi äiti karstasi villaa ja kutoi keväisin kangasta, josta ommeltiin kestäviä vaatteita. Elämä oli kaiken kaikkiaan hyvää, toteaa Portti haastattelun lopussa.
