Veikon mieleen on jäänyt lapsuudesta konnajutut, joita raavailla isännillä oli tapana tehdä toisilleen. Yhtenä yönä perhe oli kokenut pirullisen herätyksen, kun Maunus-Matti oli tullut Paljakaisen majataloon ja aloittanut Veikon isän kanssa painimisen eteisessä. Hetken nujakoituaan isännät olivat tulleet nauraen sisälle ja tilanne oli ohi. Yhtenä päivänä maastossa käveleskeli oudon näköinen mies marjoja pomimassa. Kulkija paljastui mielisairaalasta karanneeksi ja poliisit palauttivat hänet takaisin lähtöpaikkaansa. Lapset saattoivat leikkiä huoletta maantiellä, sillä meno oli verkkaisaa, eikä ollut pelkoa auton alle jäämisestä. Vanhat kesä- ja talvitiet oli merkitty viitoilla, mutta nyttemmin viitat ovat lahonneet ja teistä on jäljellä enää painaumia maastossa. Veikon mieleen on jäänyt myös jokakesäinen Paljakaisen majataloun siivous. Ivalon naiset tulivat harjoineen ja sankkoineen taloon, ja pesivät paikat katosta lattiaan vettä säästämättä. Tuolloin oli lasten parasta häipyä ulkotiloihin.
