Savottojen loppuessa kesäajaksi Pekka lähtee kullankaivuuseen Wasko-Jounin ja Korppilan Urhon kanssa. Ensimmäisenä kesänä kaivuu aloitetaan Marastosta, josta siirrytään Jäkäläpäälle Pehkosenojana tunnettuun paikkaan. Lopulta he päätyvät Loppukaarteen valtaukselle, jossa saavat luvan kaivuuseen, mutta ehtona on, että Pekka ja Urho rakentavat kämpän. Se valmistuukin seuraavana kesänä.
Kultaa tulee mukavasti. Ensimmäisen kesän uurastuksen tuloksena kultaa on jo 500-600 g, jota Urho lähtee myymään. Kaivajien palkkio ensimmäisen vuoden saaliista jää niukanpuoleiseksi, mutta seuraavina kesinä kullanmyynti onnistuu ja päiväpalkoista tulee hyviä.
Pekan mukaan kulta on tarttunut vanhoihin uomiin rinteille ja erityisen hyvä kaivuualue on Lemmenjoki, Jäkäläpää Miessin kolmio. Suurin Pekan saama hippu on painanut 34 g. Pysyväksi muistoksi kullasta on jäänyt äidin vihkisormus.
Kulta-alueilla oli runsaasti myös erilaisia jalokiviä kuten korundeja ja granaatteja. Niitä ei osattu ottaa tuolloin talteen ja arvokkaat kivet jäivät maastoon.
