Esko Mannermaa muistelee kuinka hän aloitti metsurin uransa v. 1943 15-vuotiaana poikasena Solojärven metsätyömaalla. Työtehtävänä hänellä oli pääasiassa kuormien anto ja latvusten katkominen. Työmaalle lähdettiin syksyllä ja kotiin palattiin vasta vapun tienoilla. Puiden kaadosta huolehtivat venäläiset sotavangit, jotka tekivät ahneesti töitä ruokansa eteen. Vangit marssitettiin aamulla rivissä yhden vartijan valvomana päivittäiselle työmaalle, joka päättyi kello 15 maissa. Muona oli heikkoa niin metsureilla kuin vangeillakin. Ravintona oli pääasiassa laardikastiketta ja perunaa.
Työvälineinä savotalla olivat justeerit. Inarin kunnassa asuvat savottamiehet saivat käyttöönsä työmaalle mennessään ruukin (Metsähallituksen) omistaman hevosen, jonka oli mahdollisuus ostaa itselleen työtä vastaan.
