Salme muistelee elämäänsä Lassen kanssa, heidän vihkimistään vappuaattona 1964 ja ajastaan Veskoniemen tien varressa. He asuivat siellä 9,5 vuotta ja alue oli historiallisesti merkittävä, sillä se oli entisille Petsamolaisille perustettu asutusalue. Alussa Salme ja Lasse tekivät metsätöitä, mutta pian Salme palasi Saariselälle töihin retkeilykeskukseen.
Kun alueelle alettiin rakentaa hiihtohissiä 1968-69, Lasse ilmoitti varanneensa heille tontin. Alueen maan omisti tuolloin Metsäntutkimuslaitos, joka oli laatimassa asemakaavaa. Inarin kunta tuli alueelle ensimmäisen kerran saadakseen katumaksuja, ja kunnallistekniikka toteutettiin vesijohtokaivantojen muodossa 1972.
Salme kertoo, että heidän talonsa rakentamisessa oli mukana monia paikallisia, kuten Kaukovalta ja Hannin Antero. Talopaketti tuli syksyllä 1972, ja he muuttivat uuteen kotiinsa helmikuussa 1973. Alku oli haastavaa, sillä talo oli vielä keskeneräinen ja haju lastulevystä kirveli silmiä. Lasse meni pian töihin hissille, ja Salme keskittyi maalaamiseen. He saivat aravalainan talonsa rakentamiseen, mutta alussa taloudellinen tilanne oli tiukka, ja heillä oli vain viisi markkaa pankkitilillä.
Salme jakaa myös ajatuksiaan lainan koroista, jotka olivat aluksi 12-13 %, mutta he onnistuivat selviytymään vaikeuksista.
