1950-luvun loppupuolella sai muutama innokas kalastaja pyytää Luttojoella lohia aivan rauhassa, sillä turisteja ei tuolloin ollut juuri ollenkaan. Lohta tuli erityisen hyvin 1960-luvulla, jolloin Ylä-Tuuloman voimalaitosta rakennettiin. Sen jälkeen lohensaanti väheni, mutta taimensaaliit lisääntyivät. Lohta pyydettiin 4-5 cm lipoilla ja silkkisiimalla.
Saaliit vaihtelivat vuosittain ja pyyntiajankohdan mukaan. Lohet olivat enimmäkseen 2-3 kiloisia, mutta joskus siimaan tarttui 15-20 kiloisia vonkaleitakin. Luton lohet nousivat pohjoispuolen rantahietikolle poikkipäin joen suuntaan nähden pitkiksi riveiksi. Vesi oli erityisen kirkasta, joten kalojen liikettä saattoi seurata joen törmällä seisten.
Taimensaalliit olivat runsaita kevättalvella, jäiden lähdön aikaan, jolloin vesi oli korkealla. Kesän tultua taimenen tulo loppui ja kalastajat arvelivat, että syynä saattoi olla joen patoaminen rajan takana. Jäiden lähdön ajaksi verkot nostettiin, jolloin taimenen nousu oli voimakasta, mutta kun jäät olivat lähteneet, ne laskettiin taas takaisin ja taimenen liikkuminen tyrehtyi. Luttojoesta sai myös komeita, noin kilon painoisia harjuksiakin.
Kateellisuus, sattumukset ja huippuhetket kuuluvat kalastukseen. Näitä kokemuksia sisältyi myös Lasse Taloselan pyyntiretkille.
