Pellossa syntyneelle kunnanlääkärille Lappi erityisolosuhteineen oli tuttua, mutta vaimolle talvella jopa viikon kestäneet - 50 C:n pakkaset olivat liikaa. Inarissa oli tuohon aikaan kaksi lääkäriä, jotka hoitivat vastaanottotyön lisäksi satoja leikkauksia ja synnytyksiä vuosittain. Kotikäynneistä vastasivat pääasiassa terveyssisaret ja kätilöt. Kunnansairaala oli röttelöinen, mutta välineet olivat kelvolliset. Kuuluisa kirugi, Åke Hastrup, toimi Forströmin työparina. Terveydenhoitohenkilöstön työmoraali oli erittäin korkea, eikä kukaan valitellut työn raskautta tai pitkiä työpäiviä.
Ajanvaraussysteemi ei ollut käytössä. Kaikki vastaanotolle saapuneet potilaat hoidetttiin kelloon katsomatta. Potilasmäärät vaihtelivat 20-50 potilaaseen lääkäriä kohti. Työ oli byrokratiasta vapaata, toimenpidevaltaista ja keskittyi sairauksien hoitoon. Peruspalkka oli muodollinen, joten varsinaiset tulot saatiin vastaanottokäynneistä, toimenpiteistä ja vakuutusyhtiöiltä.
Työssä sattui kaikenlaisia kohtaamisia ja sattumuksia, sillä vastaanottoa pidettiin muuallakin kuin Ivalossa. Kulkuvälineenä käytettiin pääasiassa taksia tai omaa autoa, mutta joskus turvauduttiin helikopteriin tai lumikiitäjään. Kielitaitoakin tarvittiin, sillä kesäaikaan oli paikallisen väestön lisäksi myös turisteja hoidettavana.
