Sodan jälkeen Inarjärveltä saatiin niin paljon kalaa, että sen kanssa joskus hätävy. Nuotalla saatiin parhaimmillaan 800 kilon saaliita, jotka suolattiin kerroksittain puutynnyreihin ja vietiin myytäväksi. Parhaita kauppakaloja olivat siika ja taimen. Rautu käytettiin omiin tarpeisiin keittokalana. Keväisin pyydettiin riikasiikaa, joka ui pinnassa ja vesien lämmettyä siirrytiin nuottaamaan rannoille järvisiikaa. Inarijärvessä on kaikkiaan viittä eri siikalajia, joista muutama laji nousee kutemaan taimenen ja harjuksen tavoin Inarijärveen laskeviin jokiin. Vaelluskalojen kutujokia ovat mm. Ivalojoki, Juutuanjoki, Siuttajoki ja Tsarmijoki. Kalojen kutua hankaloittaa vesien pinnan vaihtelut ja esimerkiksi Ivalojoen hiekkasärkkien liikkumiset tulvien seurauksena.
