Jouko Mattila muistelee sukuaan, lapsuuttaan ja sen aikaisia tapahtumia. Hänen lapsuudenkotinsa, joka oli rakennettu Ivalojoen pohjoispuolelle, tuhoutui sodassa. Talo, jota kutsuttiin Mattilaksi, oli pitkä hirrestä rakennettu rakennus, ja se oli perheiden koti useiden sukupolvien ajan, kunnes sota muutti kaiken. Joukon isä oli poromies ja äiti hoiti lapsia ja kotia.
Hänellä on muistikuvia Talvisodan ajoista, jolloin hän oli vain kolmevuotias, ja tunnelma oli kiireinen ja hätäinen. Jatkosodan aikana perhe evakuoitiin, ja matka Rovaniemelle oli pitkä ja jännittävä. Jouko muistaa yöt kaksikerroksisissa sängyissä ja muistaa legendaarisen "Nätti-Jussin", joka kulki alueella.
Evakkoajan jälkeen perhe asettui Ylivieskaan, missä heitä otettiin vastaan ystävällisesti. Jouko muistelee, kuinka hän oli kahdeksanvuotias ja kuinka evakkomatka tuntui seikkailulta. Isä palasi lomalle ja kertoi tarinoita Kantokylän nimestä, joka liittyi tavaroiden kantamiseen.
Kun he palasivat takaisin sodan jälkeen, he näkivät vain savupiippuja jäljellä palaneista taloista, mutta ihmiset alkoivat nopeasti rakentaa uutta elämää. Joukon perhe asui hetken aikaa pienessä hökkelissä.
