Leiritien rakentaminen alkoi jatkosodan alettua. Tien alkupäässä oli työmaamyymälä, työmaaruokala ja sikala. Sikala sijoittui myymälän paikalle, joka oli alunperin Päkki-Viljon asuinrakennus. Taka-Lapin kauppa osti itselleen Viljon rakennuksen myymäläksi. Vielä myöhemmin kaupasta tuli Siwa.
Saksalaisten parakit olivat molemminpuolin Leiritietä, noin puolenvälin tietämillä Pohjanrinteen talon kohdalla, joka on Irman lapsuudenkodin vastapäätä tien toisella puolella. Parakit on purettu ja Leiritien ympäristö ylipäätään on täysin omakotitaloaluetta. Irman kotitalo on edelleen olemassa ja hänen veljenpoika pitää paikasta huolta. Lapsuusaikana vuopajasta sai juomavedet, siinä pidettiin verkkoja ja uistateltiin. Vuopaja oli siihen aikaan auki, yhteydessä Ivalojokeen, ja vesi oli puhdasta.
Irma muistelee kuinka pienenä usein kysyttiin, että kenen tyttöjä ollaan. Siihen hän vastasi, että Nurmi-Yrjön tyttö niin ihmiset tiesivät heti kenestä on kyse. Pelkkä Nurminen ei sanonut mitään.
Kotitalon rakennusmateriaali saatiin kultalasta. Sieltä oli purettu vanha rakennus ja kuljetettu Leiritielle.
