Karl Hillin muistikuvat Inarin puun käytöstä ajoittuvat 1940-luvulta tähän päivään. Aluksi hän oli mukana mm. puun uitossa Ivalojoella. Vuosien varrella kokemusta on kertynyt sahaustoiminnasta ja puun kuljetuksesta. Puun jalostuksella on pitkät perinteet Inarissa, mutta jälkikäteen ajateltuna puuta olisi voitu käyttää vähän järkevämmin ja tasaisemmin. Kiivaimpana aikana puuta rahtattiin ulkomaisten ostajien toimesta muualle jalostettavaksi. Sirkkelisahureita ja automiehiä tuli ympäri Suomea. Ruotsalaiset hallitsivat puun jalostamisen ja heillä oli agentuureja eri maissa. Metsänhoito- ja muiden puualan yhdistysten myötä puun jalostusta ryhdyttiin lisäämään myös Inarissa. Jalostettu puu tai tuote tukee parhaiten työllisyyttä ja tuo vientituloja. Jalostamaton puu jättää vähän markkoja paikkakunnalle. Lopuksi Karl Hilli heittää kysymyksen, jätettiinkö Peuravuonon sahan aikana puun jatkojalostaminen, kehittely- ja ideointityö puolitiehen ja eikö omistajilla ollut markkinanäkemystä liimapuun tuotoista.
