Ahmanpyynnistä muodostui varsinainen seikkailu, kun ahmaemo kantoi poikastaan pakoon jäljestäjiään ja piiloutui kallionkoloon pentunsa kanssa.
Kuuvan Pekka oli keväisellä hiihtoreissullaan hoksannut ahman ja kolon minne se oli piiloutunut. Hän tukki kolon villapaidalla siinä toivossa, että ahma ei pääse karkuun. Tämän jälkeen hän hiihti takaisin ja pyysi Reinoa kaveriksi ahmanmetsästysreissulle. Miesten päässessä paikalle ahma oli pilannut Pekan uuden villapaidan ja lähtenyt poikasensa kanssa karkuun Akanlauttapäätä kohti. Ahman jäljet mutkittelivat ja Tsarmitunturin eteläpuolella Reino laski, että kaikkinensa tänne asti oli tullut jo 60 kilometriä hiihtämistä. He päättivät jäädä yöksi Keinokurun kämpälle ja hoksasivat, että tuvan vieressä on sukset pystyssä ja sisällä oli Palokankaan Heikki joka oli innostunut metsästyksestä. Miesten ahmanpyyntitarinan kuultuaan, Heikki kysyi aamulla, että pääseekö hän miesten matkaan. Hän halusi kokemusta ja oppia ns. oikeilta erämiehiltä.
Pitkän tovin hiihdettyään ja jälkiä seurattuaan miehet löysivät ahman läheltä Venäjän rajaa, Nurkkavaaran tietämiltä, jonne ahmanaaras oli piilottanut itsensä ja poikasensa kallionkoloon. Miehet piirittivät ahman, Pekka seisoi kallion päällä ja odotteli aseen kanssa josko Ahma ilmaantuu jostain kolosta esiin. Reino alkoi kaivaa reikää maahan kallion tyveen josta ahman olisi voinut nähdä ja sitten ampua. Aikansa taajottuaan ja ahman murinaa kuunneltuaan Reino pyysi, että Heikki roikottaa häntä jaloista kiinni pitäen kaivamassaan montussa ja kallionkolossa, ojentaa sitten aseen kun mies on tarpeeksi syvällä. Pää alaspäin kallionkolossa aseen kanssa Reino tipautti lumipallon syvemmälle kallionkoloon saadakseen ahman esille. Ahma ilmaantui näköpiiriin ja sähisten puhalsi vaahtoa Reinon silmille niin, ettei meinannut pystyä ampumaan. Hän sai kuitenkin ammuttua ja osui hyvin. Kolo täyttyi höyrystä kun lämmin ahman veri sekoittui kylmään ilmaan ja kiveen. Luoti oli ottanut kimmokkeen ja haavoittanut poikasta. Se oli lentänyt toiseen koloon vielä syvemmälle kallioon ja kivien väliin, ja miehet saivat hetken päästä kaivettua poikasen esille toista kautta.
Ahmanpyyntireissun jälkeen miehet yöpyivät lähimaastossa ja hiihtivät sitten takaisin Kontosjärvelle. Reino kertoo, että myöhemmin he löysivät urosahman jäljet maastosta ja päättelivät, että se etsii miesten metsästämää naarasahmaa ja poikasta. He laittoivat ahmaraudat metsään, mutta tämä ei tuottanut tulosta. Ahmanpoikasen he olivat ottaneet mukaansa ja pitivät sitä kolmisen päivää kotona pahvilaatikossa ruokkien ja ulkoiluttaen.
