Mikkola, Kukkala, Hermanni Kyrö, Kemppainen, Pekkala, Nilla, Mattila, Välitalo, Palokangas, Junttila ja Karppinen. Siinä oli entisen Ivalon, Kyrönkylän, 1930-luvun asutusta luettelee Vilho Välitalo. Nimet ovat jääneet hyvin mieleen, kun poikaset raijasivat talojen väliä. Valtion virastot, apteekki, sairastupa ja majala sijaitsivat toisella puolella jokea. Vähäisempää asustusta oli myös Ivalon pohjoispuolella Karsimukasta lähtien, jossa talojen väli saattoi olla kilometrin mittainen. Ivalon lähikylät Akujärvi, Koppelo, Veskoniemi ja Törmänen olivat myös vahvasti asuttuja. Inarin kirkonkylä oli vielä 1930-luvulla kunnan keskus, jossa asui nimismies, kirkkoherra ja lääkäri. Lääkäri Hörlund kävi Ivalossa hoitamassa potilaita. Tukikohtana toimi sairastupa, joka sijaitsi nykyisen terveyskeskuksen läheisyydessä. Välitalon mieleen on jäänyt lääkäri Hörlundin käynnit, kun hän porhalsi ratsullaan pihasta neljänkymmenen kilometrin päähän Inarin kirkonkylään. Ratsut olivat tuohon aikaan harvinaisia. Välitalo muistelee myös kylien välillä sijanneita kievareita, joita oli kymmenen kilometrin välein. Kievarissa oli hevonen ja mies valmiina kyytiläisiä varten. Kievarit oli rakennettu ensisijaisesti virkemiehistön tarpeisiin, mutta käyttivät niitä muutkin matkustajat. Ivalon taajama on muuttunut kovasti vuosikymmenten aikana. Väkimäärä on lisääntynyt ja nykyään yli puolet Inarin kunnan asukkaista asuu Ivalossa ja sen ympäristössä. Välitalon naapurissa sijaitseva Nillankenttä oli ennen peltoviljelminä, mutta nykyään siinä on 52 tonttia, johon on rakennettu omakotitaloja ja rivitaloja.
