Reino Lahdenmäki kertoo sattumuksesta, jossa venäläinen harjoitusohjus päätyi vahingossa Suomeen ja tipahti Pisteriniemen pohjoiskärkeen Inarijärvelle. Ohjus oli yli 10 metriä pitkä ja se putosi järven pohjaan. Paikallinen postimies Veijo Saijets löysi sattumalta ohjuksen osan jäältä ja vei sen kotiinsa ja ilmoitti löydöstä vasta kahden viikon kuluttua. Kun ilmoitus tehtiin, viranomaiset saapuivat helikoptereilla tutkimaan aluetta. Pakkasta oli yli 30 astetta, ja paikalle lensi tietyntyyppinen helikopteri, jossa oli pakkasenkestävät sulatusjärjestelmät. Alue aidattiin ja suojattiin, eikä siviilejä päästetty lähelle. Tutkimusryhmä koostui suomalaisista ja mahdollisesti kansainvälisistä asiantuntijoista, ja paikalla oli myös lehtimiehiä raportoimassa tapahtumasta.
Postimies Veijo Saijets, joka löysi ohjuksen osan, sai löytöpalkkioksi pullakahvit. Tämä herätti pientä hämmennystä ja pahoittelua, sillä odotukset löytöpalkkiosta olivat olleet korkeammat.
Reino muistelee anoppinsa kommentteja itänaapureista ja ohjuksen putoamisesta. Anoppi ei erityisemmin pitänyt itänaapureista ja aina vitsaili, että
olisi hyvä pitää riittävä etäisyys. Kun ohjus putosi, Reino vitsaili anopilleen, että ohjus oli epäonnistunut yritys osua
heihin. Reino selventää että ohjus oli todennäköisesti harhautunut harjoituksen aikana ja
päätynyt vahingossa Suomeen. Norjan puolella oli jo huomattu ohjuksen
kulkevan väärään suuntaan. Onneksi ohjus ei aiheuttanut vaaraa, vaikka
se muistutti jännittävästä ajasta kylmän sodan aikana, jolloin tällaiset
tapahtumat herättivät paljon huolta ja spekulaatioita.
