Talvisodan syttyessä Siepin perhe muutti lapsineen ja karjoineen Norjan puolelle. Oskari oli myös mukana, sillä armeijaa käymättömänä häntä ei otettu mukaan sotaan. Salmijärven Norjanpuoleiselle rannalle oli sotaa paennut paljon suomalaisia, joita alettiin siirtää ympäri Norjaa. Ragnhild kertoo saaneensa aluksi jäädä hoitamaan karjaa vanhalle kotitilalleen. Lopulta kuitenkin Ragnhildkin päätyi laivamatkalle kohti Trondheimia.
Trondheimista Oskari joutui lähtemään Suomeen työkomppaniaan, mutta matka keskeytyi kun tuli tieto, että Norja ei saa lähettää siellä olevista ihmisistä ketään takaisin. Oskari päätyi Pohjois-Norjaan. Näin perhe hajosi joksikin aikaa.
Huhtikuussa 1940 saksalaiset aloittivat Norjan valloitukset. Tällöin evakossa olevia suomalaisia alettiin kuljettaa eri reittejä pitkin Suomeen. Ragnhild pääsi Ruotsin ja Haaparannan kautta Tervolaan ja sieltä Rovaniemelle. Rovaniemellä oli paljon evakkoja, joten siellä oli pulaa majapaikoista. Lopulta parin Rovaniemen yön jälkeen Ragnhild pääsi jatkamaan matkaa Ivaloon, mistä hän pääsi kuorma-auton kyydillä takaisin Salmijärvelle.
Salmijärvellä Siepin tilalla oli poltettu kaikki rakennukset ja irtaimisto. Ainoastaan heidän veneensä oli säilynyt ehjänä. Ragnhild oli viimeisillään raskaana kun he saivat rakennettua jonkinlaisen lautamökin kotirannalle Oskarin enon kanssa. Hankaluudet päästä sairaalaan Petsamoon ja kätilön paikalle saamisessa johtivat siihen, että Ragnhildin toinen lapsi kuoli synnytyksessä.
Oskari Sieppi oli välirauhan aikana käynyt armeijan, ja niinpä hän oli välirauhan jälkeen mukana Suomen sotatoimissa. Ruotsi lahjoitti vuosina 1940 ja 1941 Suomelle pienelementtirakenteisia asuintaloja, jollaiseen Ragnhild Sieppikin muutti lapsensa kanssa. Näissä niin sanotuissa “ruotsalaisissa levytaloissa” oli jokseenkin kehnot lämmitysmahdollisuudet, mutta elämä jatkui miten kuten kylmistä tiloista huolimatta.
Oskarin palattua sodasta asui Siepin perhe “levytalossa” jakaen sen saksalaisten kanssa. Ragnhild kertoo olleensa töissä saksalaisten keittiöllä. Vaikka lähes kaikesta oli tuolloin pulaa, sai Ragnhild saksalaisilta usein elintarvikkeita, joiden hankkiminen olisi muutoin ollut mahdotonta. Samoin rajaa vartioivat poliisit olivat hyvin avokätisiä ja antoivat omista vähistä ruoistaan osan salmijärveläisille.
