Alpi Koponen kertoo koulunkäynnistään sota-aikana, jolloin kansakoulu keskeytyi useaan otteeseen, kun koulurakennukset otettiin sotilaskäyttöön. Talvisodan ja jatkosodan aikana koulunkäynti oli katkonaista, ja oppiminen jäi vähäiseksi. Koulu sijaitsi Jyväskylän maalaiskunnassa ja oli pieni punatiilinen rakennus kauniilla harjulla. Koulu kesti tuolloin kuusi kautta, ja 12-vuotiaana koulut katsottiin käydyiksi. Alpi muistaa, kuinka koulujen sulkeminen merkitsi lapsille vapauden tunnetta, vaikka se oppimisen kannalta oli epäedullista.
Koulun jälkeen Alpi työskenteli metsätyömailla, joilla tehtiin töitä saksalaisille. Hän toimi tukkien nostajana ja työskenteli laivalla nimeltä Ukko, joka kuljetti tukkeja. Saksalaiset rakensivat saha- ja puunjalostuslaitoksia, joissa työvoimana oli sekä suomalaisia, venäläisiä sotavankeja että muita työvelvollisia. Puiden nostoon käytettiin suuria belgialaisia hevosia ja vaijerisysteemejä, ja työt jatkuivat sahan rakentamisen edetessä. Alpi muistaa myös kohtaamisen työnjohtajan kanssa, joka piti huolen, että jokainen pysyi omassa työtehtävässään.
