Alpi Koponen kertoo muistoistaan savottaolosuhteissa, joissa hän työskenteli eri tehtävissä talvikauden ajan. Hän kuvailee matkojaan ja elämää Haukanpesäojan pirtille sekä muihin savottakämppiin, joissa työväki asui ja työskenteli metsätöiden ja teiden rakentamisen parissa. Alpi muistelee, kuinka he lähtivät matkaan Haukanpesäojan pirtin kautta ja jatkoivat aina Solojärvelle asti, missä savottatyöt jatkuivat. Matkan varrella kuljettiin erilaisia reittejä, välillä teitä pitkin ja välillä oikopolkuja, ja yövyttiin erilaisissa kämppärakennuksissa, joissa majoittui työväkeä.
Savotalla oli monia eri työtehtäviä: osa miehistä hakkasi puita, osa työskenteli hevosten kanssa kuljettaen tavaroita ja osa rakensi teitä. Alpi itse toimi muun muassa kokin apulaisena, mikä tarkoitti ruokahuollon avustamista ja leirielämän järjestelyitä. Hän mainitsee myös, että metsätyömiesten apuna oli venäläisiä sotavankeja, jotka työskentelivät hakkureiden apulaisina, sillä suomalaisia työntekijöitä ei riittänyt sotavuosina. Työolosuhteet olivat vaativat, ja työpäivät pitkiä, mutta työ oli välttämätöntä ja piti yhteisön elossa.
Savottakämpät olivat eri kokoisia, ja jotkut niistä olivat jaettu kahteen osaan, joissa eri porukat asuivat omien kokkiensa hoitamana. Alpi muistelee myös, kuinka hän joutui viemään hevosella hiiliä sepälle, vaikkei ollut kokenut hevosmies, mutta tehtävät oli hoidettava, jotta työ saattoi jatkua. Kokin apulaisena hän työskenteli yhdessä muiden kanssa varmistaen, että työväellä oli ruokaa ja lämpöä pitkien työpäivien jälkeen.
