Viljo Huru kertoo ajoista, jolloin vielä pyydystettiin esimerkiksi oravia ja pulmusia. Hän ei itse ole elänyt sitä aikaa kun oravannahkojen pyynti oli kannattavaa. Hän kuitenkin muistaa, kuinka toisinaan oraviakin keitettiin nylkemisen jälkeen ruuaksi. Huru muistelee yrittäneensä monesti pyydystää pulmusia ansalaudan avulla, mutta se ei häneltä ja hänen ystäviltään oikein onnistunut. Syyksi hän mainitsee sen, että heillä ei ollut käytössään hevosen häntäjouhia, vaan niiden sijasta Huru kertoo käyttäneensä lehmän jouhia, joka ei kuitenkaan ole niin kestävä kuin hevosen jouhi. Myös uuttuja hyödynnettiin eri lintujen munien keräämisessä. Hurun mukaan lähes kaikkien lintujen munat kelpasivat ravinnoksi. Joidenkin lintujen munat sen sijaan rikottiin tahallisesti, jotta esimerkiksi varisten, harakoiden ja koskeloiden kannat olisivat pysyneet kurissa.
