Alpi Koponen kertoo puukaasuttajilla toimivista autoista sota-aikana ja siitä, kuinka bensiinipula vaikutti siviililiikenteeseen. Hän muistelee erästä automatkaa, jossa hänen tehtävänään oli juosta auton vieressä ja tarvittaessa asettaa tukipuu renkaan alle, jos moottorin veto loppuisi. Auto kuitenkin ylitti tunturin ilman ongelmia.
Hän mainitsee myös saksalaisten leirin, jossa oli vankeja ja leipomo. Koponen kävi siellä kerran janoissaan ja sai saksalaiselta sotilaalta juotavaa, joka oli vähän terävämpää. Hän kertoo myös sodan aikaisista tiehankkeista, kuten yhdystien rakentamisesta Kittilään ja maaperän vahvistamisesta pasinoimalla, eli asettamalla puuta poikittain tien pohjaksi.
Saksalaisilla oli käytössään kuivattua perunaa, joka oli käytännöllistä, sillä se ei pilaantunut eikä paleltunut. Koponen toimi kokkina parin viikon ajan ja käytti kuivaperunaa ruoanlaitossa, erityisesti perunalaatikon valmistukseen. Hän mainitsee myös veromerkkien käytön sota-aikana, kun verot kerättiin etukäteen valtion rahapulan vuoksi.
Kevään tultua savottatyöt päättyivät, ja Koponen sai tehtäväkseen hiihtää Inariin hakemaan veromerkit. Hän kulki matkan repullinen rahaa mukanaan, eikä hänelle kerrottu summan suuruutta. Perillä hän maksoi veromerkit ja hiihti takaisin, vieden ne työporukalle. Joku leikkisästi kysyi, olisiko hän voinut lähteä muualle rahoineen, mutta Koponen oli tuohon aikaan vasta 15-vuotias eikä sellaista ollut edes harkinnut.
