Hilma Hastrupin lapsuuden kodissa perheen pääelinkeinoina olivat poronhoito ja kalastus. Porojen lisäksi taloudessa oli 4-5 lehmää, toistakymmentä lammasta sekä porokoiria ja kissa. Lisäksi marjastettiin ja kasvatettiin perunaa omiksi tarpeiksi. Vuotuistöihin kuuluivat myös heinänteko ja polttopuiden teko. Pihapiirissä oli asuinrakennuksen lisäksi navetta ja sen yhteydessä lato, kaksi aittaa, rantalato ja kalakellari.
Luontaistaloudessa eläneessä perheessä oli yhteensä viisi lasta, joista yksi kuoli jo nuorena. Lapset olivat kaikissa perheen töissä mukana voimiensa ja osaamisensa mukaan. Hastrupin muistin mukaan aika ei käynyt koskaan pitkäksi.
Kalastus oli poronhoidon ohella tärkeä tulonlähde 1930-luvulta lähtien. Kala säilöttiin suolaamalla puupyttyihin. Parhaan hinnan sai isosta siiasta, taimenesta ja raudusta. Poroa ja kalaa vietiin Norjaan ja tilalle ostettiin mm. jauhoja, ryynejä ja kahvia, sokeria ja suolaa sekä valopetrolia. Ensimmäinen Norjan kauppareissu tehtiin marraskuun loppupuolella poroteurastusten alettua ja varsinainen isompi ”kaupparaito” huhtikuussa.
Hastrupin kertomuksessa sivutaan myös postinkulkua Inarijärvellä.
