Irma Hanhivaara oli joutunut lastenkotiin kolmenvuoden vanhana. Lapsille ei kerrottu omista vanhemmista ja asiaa ei tullut ihmetelleeksi muulloin, kun käytiin kylässä perheissä, joissa oli äiti ja isä. Joskus lapset tunsivat itsensä työjuhdiksi, sillä varsinkin vanhemmat lapset joutuivat koulunkäynnin lisäksi tekemään paljon kotitöitä. Kesäisin tehtiin korteheinää jopa kahden kilometrin päässä sijaitsevan Saarijäven rannoilta ja soutumiehenä oleminen oli raskasta työtä. Päivälle tuli mittaa, kun soutamisen jälkeen piti vielä tarttua navettatöihin. Puiden sahaamiseenkin tytöt joutuivat osallistumaan, kun sopivan ikäisiä poikia ei ollut tarjolla. Joskus saattoi tulla nukutuksi liian myöhään, kun olisi pitänyt mennä navettaan tuuraamaan karjakkoa. Myöshästymisestä tuli tietenkin sanomisia ja Irman toteaakin ettei vanhojen piikojen tulisi koskaan ryhtyä lastenhoitajiksi. Lapset saivat jouluisin Amerikan paketteja, joihin oli kirjoitettu lasten nimet. Lapset eivät saaneet kuitenkaan avata omia pakettejaan, vaan ne kiidätettiin hoitajien tiloihin. Hoitajat ilmeisesti kävivät lahjat läpi ja paketoivat kullekin lapselle sopivan lahjan jouluksi.
