Anneli Karppinen kertoo äitinsä suvun historiasta, joka juontaa juurensa Sodankylästä ja Inarin tien rakentamisen ajoista. Hänen äitinsä isä muutti perheineen Konesniemeen, jossa he asettuivat pieneen taloon. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta, ja kun isä kuoli, äiti jäi yksinhuoltajana elättämään lapsensa. Vanhin veli alkoi kalastajaksi, mutta menetti vaimonsa varhain, minkä jälkeen perhettä auttoi täti. Perheenjäsenet elivät lähekkäin samassa pihapiirissä, muodostaen tiiviin yhteisön.
Suvun keskuudessa oli käytössä lyhennettyjä lempinimiä, kuten "Sotamatti", joka juontui sukunimestä Sotaniemi. Anneli kertoo myös Musikka sukunimestä – hänen äitinsä äidin sukunimi oli Musikka, ja suvun kerrotaan olevan peräisin Karjalasta. Perimätiedon mukaan heidän esi-isänsä olisivat tulleet Helsingistä rakentamaan Sodankylän vanhaa kirkkoa ja asettuneet sittemmin alueelle. Annikki Kariniemi-Willamo niminen kirjailija oli tehnyt kirjoituksia suvun vaiheista. Suvun jäsenet toimivat monenlaisissa ammateissa, muun muassa poliiseina Sodankylässä. Esimerkiksi "Torpan Paavo" oli poliisi ja asui pienessä mökissä Petkulassa.
Karppisen perhe asui syrjäseudulla, missä naapureita oli harvassa. Kouluun kuljettiin pitkien matkojen takaa, ja talvella asuttiin asuntolassa. Anneli muistaa erityisesti mummonsa, Reeta Sotaniemen, joka oli käsityötaitoinen nainen. Hän keritsi, karttasi ja kehräsi villaa sekä kutoi vilttejä öljylampun valossa pienessä mökissä. Perheen elämä oli työntäyteistä – Anneli kertoo, kuinka hänen isänsä työskenteli savotoilla 30 vuotta hevosen kanssa. Perhe raivasi 10 hehtaaria peltoa ja viljeli maata aluksi hevosvoimin, kunnes myöhemmin traktorit tulivat avuksi. Kesät kuluivat heinätöissä ja marjastamassa, ja marjoja vietiin jopa Norjaan myyntiin. Anneli muistaa, kuinka lapsetkin osallistuivat töihin ja saivat uimareissut palkinnoksi päivän ponnisteluista.
