Matti Lehtola kertoo aloittaneensa tutustumisen inarilaiseen puuhun saatuaan 4-vuotiaana oman puukon. Kotona tehtiin monenlaista, ja siitä kokemusperäinen taitotieto alkoi karttua.
Matti painottaa, että puuta on kohdeltava sen oman luonteensa mukaisesti eikä yritettävä väkisin nujertaa, koska siitä ei seuraa mitään hyvää, niin kuin oheiset kertomukset osoittavat. Pinttyneiden uskomusten ja koetuista käytänteistä piittaamattoman tekniikan yhteen sovittaminen on hankala yhtälö.
