Talvella tehtiin monia puutöitä sisätiloissa, koska ulkona oli liian kylmä. Höyläpenkki oli tärkeä, ja sillä mm. korjattiin reen jalat ja vaikka navetan sontaluukku. Isoisän työpajassa lattiat olivat usein täynnä höylälastuja. Eräs hauska muisto on, kun kesyyntynyt orava teki yhdestä puupalasta "jäljittelevän" työn.
Viisikymmentäluvulla kylään tuli osuuskauppa, joka toimi merkittävänä tavaralähteenä. Ennen osuuskauppaa Ivalossa toimi yksityinen kauppa, mutta osuuskauppa otti pian sen paikan. Kauppaan valittiin kaupan hoitaja, joka asui kammarissa. Kauppatavarat, kuten voi, sokeri ja kananmunat, toimitettiin hevosen kyydillä. Kylän lapset auttoivat tavaroiden haussa, ja palkkiot olivat vaatimattomia, kuten karamelleja.
Pirkko muistelee kuinka hänen veljensä Pentti oli pienenä mennyt sanomaan Hilma-tädille, että älä tee kakkua tänään kun kananmunissa on matoja. Pieni Pentti-poika oli hoksannut, että kesäaikana osa kanamunista oli rikkoutunut kennoon ja menneet pilalle.
Eräs traaginen tapaus sattui joulun aikaan, kun Pirkon ikäinen (tapahtuma-aikaan 7-vuotta) nuori tyttö oli sytyttämässä hellaan tulta. Tyttö muisti, että isä käytti usein bensaa sytyttämiseen ja hänkin ajatteli tehdä samoin. Kuitenkin koko bensakanisteri leimahti tuleen ja tyttö kärsi vakavia palovammoja. Äidin tullessa apuun, hänkin sai palovammoja. Tytön selviytyminen hengissä oli suoranainen ihme. Myöhemmin elämässään hänestä tuli hyvin menestynyt ja vahva ihminen.
Kylässä vallitseva yhteisöllisyys ja itsetunnon kehittyminen kasvattivat vahvoja ihmisiä. Lapset oppivat työnteon katsomalla vanhempiaan ja osallistumalla askareisiin. Tämä kasvatus auttoi heitä selviytymään elämän haasteista ja kasvatti vahvaa luonnetta. Naisten ja miesten työt olivat selvästi jaettuja, mutta jokainen osallistui yhteiseen arkeen.
