Video kertoo 76-vuotiaan Teuvon (ja Jounin) heinäkuisesta erävaelluksesta Vätsärin erämaassa vuonna 2009. Viikon kestävällä vaelluksella kierretään Sevettijärveltä Vätsärin ylängön kautta Routasenkurun läpi Uutuanjoelle, josta matka jatkuu Tuulijärven kautta takaisin Sevettijärvelle. Parin asteen lämpötilassa tihkusateessa alkanut vaellus muuttuu lopulta hellesäässä kulkemiseksi. Vaelluksen maisemallinen kohokohta on Routasenkurun vesiputous. Vätsärin maasto on vaikeakulkuista kivikkoa tuhansien lampien ja järvien labyrintissä. Erämaan maisemat ja hiljaisuus rauhoittavat niin kulkijan kuin katsojan mielen.
Vätsärin erämaa on Suomen viidenneksi suurin erämaa-alue, joka on pinta-alaltaan n. 156 000 hehtaaria. Muddusjärven, Näätämön, Paatsjoen ja Vätsärin paliskunnat laiduntavat Vätsärin erämaa-alueella. Paliskunnat omistavat noin 3000 poroa, joka onkin näkyvin eläinlaji erämaa-alueella. Erämaa-alueen vesistöissä on lohensukuisia kaloja ja lisäksi haukia, ahventa, madetta, mutuja ja kymmenpiikkisiä kalalajeja. Vätsärin erämaassa on tehty metsähakkuita jo 1600-luvulla. Hakkuita alettiin valvoa v.1878, kun Pakanajoelle rakennettiin Jakkilan torppa metsänvartijan asunnoksi. Inarijärven poikki kulkee vanhoja vaellusreittejä. Vanhin lienee Suolisjärven reitti, josta löytyy merkintöjä 1598 -luvulta. Tätä reittiä ovat kulkeneet tutkimusmatkoillaan mm. Jacob Fellman, Elias Lönnroth ja Samuli Paulaharju.
