
Kalle Vikeväkorva kertoo perheensä evakkomatkasta ja sodan jälkeisestä elämästä. Hänen isänsä oli sodassa, ja perhe joutui muuttamaan useita kertoja. He asuivat ensin Ivalossa, mistä heidät evakuoitiin Ylivieskaan saksalaisten kuorma-autolla ja junalla. Matkalla Kalle joutui jättämään rakkaan koiransa.
Ylivieskassa perhe sai vanhan talon käyttöönsä, mikä oli onnekas sattuma. Ruokapula ja korttisäännöstely tekivät elämästä haastavaa, mutta isä hankki työtä ja jopa oman lehmän. Naapurista saatiin voita salaa, koska sen myynti ulkopuolisille oli kielletty.
Kalle kävi koulua Kantokylän kansakoulussa, jossa sattui hauska tapaus: odotettiin ylimääräistä lomapäivää opettajan synnytyksen vuoksi, mutta opettaja palasikin nopeasti takaisin.