Alpi Koponen muistelee Urho Linnan työskentelyä Korkeamäellä, jossa hän poltti tervaa. Tervanpoltto oli nokista ja likaista työtä, ja Urho kehitteli omalaatuisia keinoja puhdistautumiseen. Hän muun muassa kiinnitti haalarinsa myllyn siipeen ja antoi niiden pyöriä koskessa puhdistuakseen. Tämä osoittautui kuitenkin niin tehokkaaksi, ettei haalarista ollut pian kuin kaulus jäljellä.
Alpi kertoo myös erikoisista lapikkaista, jotka hänen isänsä oli tehnyt itselleen mutta jotka eivät sopineet kenellekään perheessä. Äiti ehdotti, että kengät vietäisiin Linnalle, jossa oli paljon poikia – joku heistä saattaisi tarvita niitä. Lopulta kengät lahjoitettiin, mutta Alpi ei tiedä, saiko isä niistä vastineeksi rahaa vai annettiinko ne pelkästä hyväntahtoisuudesta.
