Jaakko Kyrö muistelee varhaislapsuuttaan ja ensimmäinen muistikuva on vuoden 1938 kevättalven savotta kun hän oli 4-vuotias. Talossa oli hevosmiehiä ja naapurissa asui hakkureita.
Äiti oli tehnyt vanttuut, jotka sai roikkumaan kaulaan ettei katoa. Eräs savottamies oli sitten sanonut, että eihän miehellä voi tuolla tavalla vanttuut olla ja katkaisi vanttuiden narut lyhemmiksi ja sitten neuvoi kuinka ne sidotaan yhteen kiinni kun vanttuut laitetaan kuivumaan.
Toinen kohokohta mikä on jäänyt mieleen on se, kun isä osti uuden keskimoottorin ja haki sen Ivalosta hevosella ja reellä.
