Eila Jääskö kertoo yksityiskohtaisesti muistojaan ohran niittämisestä ja eri työvaiheista ohran, perunoiden ja marjojen kanssa. Hän myös muistelee Kaisa-tätiä, elämää yleisesti lapsuusaikana ja erilaisia sattumuksia.
Ohra leikattiin sirpillä, ja se sidottiin lyhteiksi, jotka kasattiin riihelle kuivumaan. Riihellä työskenteli äiti ja Impi-täti, jotka hakkasivat ohran varstoilla. Ohraa myös jauhettiin tyttöjen toimesta.
Perunat ja porkkanat nostettiin kesällä, mutta työ oli raskasta. Lapset karkasivat usein leikkimään rantaan, vaikka isä pelotteli heitä rangaistuksen uhalla. Perunan nostamisen jälkeen marjojen keräys alkoi. Marjoja kerättiin säkkeihin ja laatikoihin, ja lampaat kerittiin.
Eila muistelee kuinka Frans jäi leskeksi nuoren vaimon kuoltua. Hänen vastuulleen jäi hoitaa seitsemää lasta, joista yksi sairastui ja kuoli nuorena. Isä kulki savotoilla tienaamassa perheelle. Kaisa-täti, joka oli nuorena kouluttautunut käsityön opettajaksi, palasi kotipuoleen sairastuttuaan. Hän auttoi talon askareissa ja huolehti lapsista. Talvella oli paljon työtä, kuten veden kantamista ja eläinten hoitamista.
