Eila Jääskö kertoo lapsuuden ajoistaan, jolloin ohra ja peruna olivat tärkeitä viljelykasveja. Hän kuvailee, kuinka ohraa kasvatettiin, leikattiin sirpillä ja kuivattiin ennen kuin se vietiin riiheen. Puiminen oli pölyistä työtä, jota lapset eivät saaneet tehdä. Jyvät puhdistettiin käsin erilaisilla välineillä, ja osa jauhettiin kivimyllyllä jauhoksi leipää ja puuroa varten. Osa taas paahdettiin kahvinkorvikkeeksi, jota valmistettiin rautaisessa paahtimessa, jotta jyvät eivät palaneet.
Kahvinkorvikkeen valmistus oli tarkkaa puuhaa, ja sitä jauhettiin myllyllä samalla tavalla kuin kahvipapuja. Eila muistelee myös kouluaikojaan ja sitä, miten häntä kutsuttiin "ohrarieskaksi" koulukiusauksen vuoksi. Vaikka lapsuudessa oli fyysisesti raskasta työtä, elämä eteni omassa tahdissaan ilman nykyajan kiirettä.
