Sauli Pekkala kertoo, kuinka kesällä 1942 saatiin hyvä ohrasato, mutta jyvät piti jauhaa. Isän ehdotuksesta he lähtivät soutamaan Veskoniemeen huonommalla veneellä, joka oli jäänyt jäljelle, koska parempi oli viety. He kantoivat jyvät myllylle kolmen kilometrin matkan ja aloittivat jauhatuksen. Myöhään illalla isä halusi keittää kahvit nuotiolla. Kesken kaiken nuotiosta kuului voimakas pamaus, joka säikäytti heidät. He pelkäsivät mahdollisia desantteja ja myös, että metsäpalo syttyy ja olivat jo hetken juoksemassa pakoon, mutta tilanne rauhoittui. Lopulta he päättelivät, että joku oli asettanut kiväärin paukun nuotion pesään, mikä aiheutti räjähdyksen. Aamuyöstä he lähtivät takaisin kotiin, kiittivät talon väkeä ja soutivat pois.
