Lenne Pehkonen kertoo ajasta, jolloin hän pyöritti kahvilaa, jossa kävi päivittäin satoja asiakkaita kolmen kuukauden ajan helmikuun puolivälistä toukokuun loppuun. Aluksi oli ajatuksena myydä käristystä ja lihakeittoa, mutta ne eivät menneet kaupaksi, joten tarjolla oli lopulta kevyempiä vaihtoehtoja, kuten voileipiä ja munkkeja. Päivä alkoi varhain: jo aamulla viideltä valmistettiin leivonnaisia, ja yhdeksän maissa lähdettiin kahvilalle. Munkkeja paistettiin satoja päivittäin, joskus enemmänkin. Suurin osa asiakkaista oli suomalaisia, mutta mukana oli myös ulkomaalaisia. Jotkut kulkivat reppu selässä metsän halki ja pysähtyivät kahvilaan ohikulkumatkallaan.
Lenne muistelee myös Luulammen historiaa ja kertoo kuulleensa, että lampi on saanut nimensä poromiesten ajoista. He olivat aikoinaan teurastaneet poroja tunturissa, ja jäännökset oli heitetty lampeen, mistä nimi Luulampi olisi peräisin. Kahvilatoimintaa jatkoi myöhemmin hänen siskonsa miehensä kanssa, ja he ovat pyörittäneet sitä jo useita vuosia. Monista asiakkaista tuli tuttuja, ja osa on vieraillut heidän luonaan myöhemminkin.
