Terttu kertoo, kuinka hänen miehensä työskenteli kirvesmiesporukassa ja oli usein viikkoja poissa kotoa työkeikoilla pohjoisessa, kuten Kolarissa, Inarissa ja Utsjoella. Porukka kulki yhdessä urakasta toiseen ja heitä oli yleensä seitsemän miestä.
Hän muistelee myös aikaa, jolloin puhelin saapui kylälle marraskuussa 1948 ja kuinka koululle vietiin koreittain perunoita. Liikkuminen oli aikanaan erilaista, ja hän kulki paljon pyörällä, kunnes hankki oman auton. Hän mainitsee myös matkat Ivaloon ja marjojen poiminnan – hillat ja mustikat olivat tärkeä osa arkea.
Lisäksi Terttu kertoo liikuttavan muiston sodasta, kun hänen ensimmäinen miehensä ja serkkunsa kaatuivat rintamalla samana päivänä. He menehtyivät viimeisenä sotapäivänään.
Käsityöt ovat aina olleet osa Tertun elämää, ja hän on korjaillut ja virkannut ahkerasti.
