Kalevi Rauhala kertoo tarinan erästä oravien metsästäjästä, joka etsi istumapaikkaa kiviröykkiöstä, mutta kun sopivaa ei löytynyt, hän paiskasi yhden kiven pois tieltään. Tarina kertoo, että kivi putosi poronkuseman verran 10 kilometrin päähän, mikä on jäänyt elämään paikallisten muistissa.
Hän muistelee myös perheensä niittyjä Vävyniemessä, jossa nuorena tehtiin heinätöitä isän kanssa. Heinää leikattiin ja nostettiin vedestä kuivalle maalle, mikä helpotti työtä. Siellä kasvoi myös kortetta, jota hyödynnettiin. Heinien nostamiseen käytettiin verkkoa, joka oli kiinnitetty viikatteeseen. Näissä niittytöissä oli mukana monia perheitä, ja paikkaan liittyi paljon muistoja lapsuudesta.
Tarina kertoo, että Vävyniemen nimi sai alkunsa, kun Kalevin isä osallistui maanjakoon. Kun palstalle piti keksiä nimi, hänen isänsä ehdotti Vävyniemeä, koska Kalevin äiti oli saanut alueen perinnöksi ja mennyt naimisiin hänen isänsä kanssa. Nimi jäi pysyvästi käyttöön ja viittaa perheen historiaan.
