Rainer Pekkala kertoo ohranviljelyn ja maataloustyön kehityksestä 1950-luvulta alkaen, erityisesti koneiden ja perinteisten menetelmien yhteiselosta. Vuonna 1959 ostettiin Zetor-traktori ja siihen liittyvä "agrosioi"-niittokone, jonka avulla niittotöitä tehtiin tehokkaammin. Rainer kertoo, kuinka hän veljensä kanssa työskenteli pellolla haravoiden ja keräten ohraa. He käyttivät muoviharavaa ja peltilevyä kerätäkseen ohrakasoja, jotka myöhemmin kuivattiin seipäillä ja puitiin puimakoneella.
Ohra kuivattiin usein leivinuunin päällä ja jauhettiin eläinten rehuksi, mutta siitä tehtiin myös rieskaa ja ohrapuuroa. Hän huomauttaa, että joka toinen vuosi sato epäonnistui pakkasen vuoksi, mutta hyvinä vuosina saatiin jopa 38 säkkiä jyviä. Hän myös kertoo, kuinka sodan jälkeen hankittu vanha puimakone toimi kylän yhteisissä peltotöissä.
Rainer kuvailee myös maatalouden siirtymistä käsityöstä koneellistumiseen, kun traktoreiden avulla pyöritettiin myllyjä ja puimakoneita. Lopuksi hän muistelee vanhaa Vuostimo-ojan vesimyllyä, joka toimi vielä 1950-luvulla, ja muistaa kuinka jyviä jauhettiin siellä.
