Kalevi Rauhala muistelee, kuinka Ivalossa sodan jälkeen säilyi ehjänä vain rukoushuone ja metsähallituksen sauna jokivarressa, kun kaikki muut rakennukset oli poltettu. Uuden kirkon rakentamiseen liittyi ongelma: rukoushuone oli uuden kirkon tiellä, ja sille ei heti löytynyt siirtopaikkaa. Lopulta Pohjanmaalta löytyi seurakunta, joka osti rukoushuoneen ja se siirrettiin Kakslauttasen lähelle Kiilopääntien varteen. Myöhemmin Ivalolaiset kuulemma katuivat, ettei rukoushuonetta pystytetty Ivaloon, sillä se olisi ollut ainoa vanha rakennus alueella ja tärkeä paikallisille.
Rukoushuoneen valmistuessa Ivalon emännät järjestivät pesutalkoot, ja paikalla otettiin kuvia. Kuvissa oli paikallisia henkilöitä, kuten Ihanelma (?) Mattila, joka myöhemmin astui miinaan, sekä Heinosen Aarre ja hänen äitinsä. Monilla paikallisilla oli sodan aikana kärsimyksiä, kuten kaatuneita ja haavoittuneita perheenjäseniä. Kalevin nuorempi veli haavoittui jalkaan ja oli 30 % invalidi, mutta oli siltikin hyvä työntekijä.
