Matti Valle kertoo ajasta, jolloin poroja ei vielä rokotettu ja ne kärsivät useista sairauksista. Poroissa oli erityisesti kurkkumatoja, jotka aiheuttivat mm. yskimistä. Keväisin porot yskivät voimakkaasti, koska kurkkumadot lisääntyivät niiden nielussa ja nenäontelossa. Tämä aiheutti suurta haittaa poroille, ja heikoimmat yksilöt kuolivat usein tautiin. Matti muistaa, että erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla kuoli paljon poroja kurkkumatoihin.
Rokottaminen on sittemmin parantanut porojen terveyttä merkittävästi. Kun porot alettiin rokottaa erotuksissa, ne eivät enää kärsineet madoista ja heikommatkin porot pysyivät elossa ja terveinä.
Aikaisemmin poronvasat merkittiin ja kasvatettiin teurasporoiksi, jotka teurastettiin vasta vanhempina. Nykyään monet vasat teurastetaan nuorina, mikä on muuttanut käytäntöjä huomattavasti. Tämä muutos johtui porokantojen kasvuun liittyvistä ongelmista, ja nykyinen tapa vähentää ylilaidunnuksen riskiä.
