Matti Sammeli Valle pohtii tässä tarinassa porotalouden kannalta metsien ja niiden hoidon merkityksestä. Hän toteaa porojen ylilaidunnuksen ja metsähakkuiden vaikuttavan suuresti jäkälän nykyiseen vähäisyyteen. Hakkuissa jäkälä peittyy neulasiin ja oksiin, mutta kun neulaset, oksat ja muut risut maatuvat alkaa jäkälä taas kasvaa. Valle huomauttaa, että jäkälä tarvitsee paljon vettä ja valoa, mistä seuraa se, että vanhoissa metsissä ei jäkälä kasva; vanhassa metsässä ei ole valoa sille riittävästi.
Matti Sammeli Valle toteaa lisäksi, että usein porolle hyvänä ravintona pidetty luppo on kaukana hyvästä ravinnosta. Hän perustelee näkemystään sillä että poro syö lupon mukana niin paljon sulamatonta ainesta kuten oksat ja risut. Nämä eivät sula poron pötsissä vaan kovettuvat sinne. Tämä johtaa toisinaan porojen kuolemiseen ummetukseen.
Nykyisin poroja ruokitaan paljon heinillä. Paatsjoen ja Ivalon paliskunnat ovat ajaneet talvisin heinää poroille jo useita vuosikymmeniä. Ennen vanhaan oli käytössä vain järvikorte, jota käytettiin porojen houkuttimena.
Haastattelun tekoaikaan Nellimissä oli vain pieni tokkakunta, jossa mukana olevat poronomistajat olivat täysin sivutoimisia. Nellimin seuduilla kylän ainoa ammattiporomies oli Petri Hänninen, joka kuuluu Paatsjoen paliskuntaan.
