Veikko Rajala muistelee Paljakaisen alueella sijainnutta niin sanottua piilopirttiä Luttojoen rannalla Tammejoen suun tuntumassa. Pirttiä käytettiin aikanaan majoituspaikkana vieraille, joita kutsuttiin “herroiksi ja rouviksi”, ja jotka tulivat alueelle kalastamaan ja viettämään aikaa erämaassa. Paikalle kuljettiin talvisin hevosella ja reellä sekä kesällä Kivekkääntietä pitkin kärryillä. Myöhemmin rakennus jäi raunioiksi, kun savotan aikainen tienrakennus kulki paikan kautta ja rakennus työnnettiin syrjään. Kertomuksessa mainitaan myös Kivekkään huvilaan liittynyt varastorakennus, jonka seiniin on kaiverrettu nimiä.
