Lyyli Seurujärven mukaan kalastus oli tärkeä elinkeino, ja pyydyksiä pidettiin vedessä ympäri vuoden. Talvella ja kesällä käytettiin erilaisia verkkoja, kuten siikapesiä, jotka sijoitettiin sileille pohjille, jotta ne eivät tarttuisi kiinni. Alun perin verkot olivat puuvillaa, mutta myöhemmin tuli käyttöön nailonverkkoja. Siikapesät vaativat säännöllistä puhdistamista ja kuivattamista, jotta ne säilyivät tehokkaina. Parhaimmillaan saaliiksi saatiin siikaa, taimenta ja satunnaisesti haukea. Pyynti tapahtui läheltä rantaa, ja kalastuspaikat olivat tarkoin valittuja.
Kalan perkaus ja säilöntä olivat myös iso työ. Suolakalasta oli kysyntää, ja sitä säilöttiin suurissa saaveissa, joihin kala ladottiin suolan kanssa. Perattua kalaa ei pääsääntöisesti fileoitu, vaan se suolattiin kokonaisena. Kalan myynti tapahtui lähiseudun kauppiaille, ja kaupankäyntiä helpotti kylmä kellari, jossa kalaa voitiin säilyttää ennen myyntiin viemistä. Pitkät matkat vaikeuttivat elinkeinoa, sillä esimerkiksi Nellimiin oli vesiteitse 50 kilometriä, ja matkalla oli saaria, salmia ja vaihtelevaa maastoa.
