Lyyli Seurujärvi kertoo lapsuuden kodistaan, joka sijaitsi Inarijärven rannalla Mustolassa. Koti oli hyvä ja turvallinen paikka, jossa oli matala hiekkaranta leikkeihin mutta myös syviä rantoja, joihin ei saanut mennä. Pihapiiriin kuului asuinrakennus, sauna, navetta, lato ja vanha talli, joka oli ilmeisesti rakennettu savotta-aikoina. Naapurit asuivat useiden kilometrien päässä, mutta kylässä oli kuitenkin yhteisöllisyyttä.
Lyyli kävi koulua Saijetsin kylässä, missä opetusta annettiin kodeissa, koska varsinaista koulurakennusta ei ollut. Opettajana toimi Holmbergin Tyyne, ja koulua käytiin vain talvisin noin neljän kuukauden ajan. Oppilaita oli paljon, sillä Jäniskosken työt toivat alueelle uusia perheitä. Kirjoittamiseen käytettiin mustekyniä ja laskuja tehtiin liitutaululle. Koulumatkat olivat pitkiä, mutta veneellä kulkien etäisyydet lyhenivät.
