Elettiin aikaa ennen sotia, 1900-luvun alkua. Oiva Puolakan isän veljellä Heikillä, eli Heikulla oli tapana kantaa mukanaan pulloa täynnä kultaa. Heikku kaivoi kesäisin kultaa Kellostapuliojassa, Kutturan tien puolen välin tietämillä, tien oikealla puolella.
Heikku oli erakkoluonne ja sitten kävi niin, että Heikku ja kulta katosivat. Jälkiä katoamisesta ei jäänyt muuta kuin haulikko, hattu ja laukku. Sen ajan rikostutkimus ei ollut kovinkaan tehokasta ja katoamiseen liittuvistä tekijöistä ei vieläkään ole täyttä varmuutta.
