Oravannahka oli arvokas tuote entisaikaan. Usein, jos kauppamatkalla Koppelosta Ivaloon nähtiin oravanjäljet, käännyttiin takaisin ja pyydystettiin oravat. Oravia myös syötiin, Oiva ei henkilökohtaisesti tykännyt koska oravanlihassa oli pihkan maku.
Näädän nahka oli vielä arvokkaampi, sen arvolla sai jopa monen kuukauden ruoat.
Oiva kertoo, kuinka karhunmetsästys oli rankkaa hommaa, saatettiin mennä 4 vuorokautta nukkumatta ja hiihto oli myös talvella rankkaa. Vuonna 1971 Luirojärven kohdalla Kyrön Jaakon kanssa saatiin kolme karhua, yksi pääsi karkuun. Metsästysreissu jatkui kahden muun metsämiehen kanssa yhteistyötä tehden ja lopulta oli kaatunut seitsemän karhua.
