Ivalon kylä alkoi kehittyä
isommasti sotien jälkeen. Kasvua oli toki tapahtunut jo aiemmin, kun kunnan
toiminnot olivat siirtyneet Ivaloon ja puutavaraliikkeet olivat alkaneet tehdä
ostoja. 1920-luvun taitteessa Inarissa oli paha pula-aika, jolloin vanhempia
ihmisiä jopa kuoli nälkään. Erityisen vaikeaa oli niillä, joilla ei ollut
mahdollisuutta saada ruokaa luontaistaloudesta. Leipäviljaa ei saanut
kuukausiin ja annokset olivat pieniä. Joskus saatiin syöttökauraa, josta
tehtiin jonkinlaista leipää. Tilanne helpottui, kun Reisivuonon ja Näätämön
isot kauppiaat saivat luvan myydä vehnää ja muita elintarvikkeita Inariin.
Tarvikkeiden kuljetus tapahtui pororaidoilla
