Espanjantauti
niitti kuolemaa Inarin kunnassa v. 1920. Tauti levisi nopeasti eikä siihen
ollut saatavilla aluksi minkäänlaista lääkettä. Taudinoireisiin kuului, että
korkea kuume nousi äkkiä ja se vei uhrinsa parissa päivässä. Ihmisiä oli kehotettu
välttämään kyläilyä, mutta lähimmäisiä oli pakko auttaa. Tuomas Tanhuan äitikin
hoiti kolmen perheen karjaa, mutta ei sairastunut. Samoin kävi monessa
muussakin perheessä, osa sai taudin ja osa oli immuuni sairaudelle. Tanhua muistelee, että kuolema saattoi tulla
äkkiseltään, kuten ruumiskuljetuksia Akujärveltä hoitaneelle Asserille kävi.
Mies kaatui hankeen ja hevonen karkasi kotiin. Kun Asseria oli lähdetty
hakemaan, hänet löydettiin paleltuneena hangelta. Hoitohenkilökuntaa eikä
lääkkeitä ollut tarjolla. Lääkäri Punttila kiersi niin ahkerasti kuntaa, ettei
hän ehtinyt kahteen viikkoon riisua peskiä päältään. Kun apuun saatiin Ivaloon
asettunut diakonissa ja lääkkeeksi kuumepulveria ja konjakkia, taudin saaneet
alkoivat parantua. Parantuneita kehotettiin välttämään kylmää ilmaa kahden
viikon ajan ja ulos mentäessä heitä kehotettiin laittamaan villahuivi suun
eteen.
