Satunnaiset helmenpyytäjät kokeilivat onneaan väliaikaisesti, kun sen sijaan ns. elinkautisilla pyytäjillä onni oli parempi. Hyvän helmen löytämiseen vaadittiin satojen, jopa tuhannenkin raakun avaaminen. Simpukan ulkokuoren lukemisen taito auttoi erottamaan helmellisen ja helmettömän simpukan toisistaan.
